Tarkkuutta, tasapainoa, analogista Porsche-parhautta – 944 Turbo

Yksi asia on varma: 944-mallisarja jakaa mielipiteitä. Osa ihmettelee, osa rakastaa. Asia, josta moni kuitenkin on samaa mieltä – aikakautensa tuotokseksi 944 Turbo on

fantastinen auto ajaa. 50/50-painojakauma, terävä ja tarkoituksenmukainen ohjaus, autoon kauniisti sovitettu alusta ja päättäväinen pysähtymiskyky tekevät 944 Turbosta fantastisen pelin, jolla on nautinto ajaa mutkittelevia maanteitä. Radallakaan sillä ei tarvitse hävetä, eikä kaupungissa tarvitse hikoilla. 944 Turbo on minulle erityisen rakas, sillä siitä tämä koko hulluus aikoinaan alkoi.

944-mallisarja jää kiistatta varjoon, kun puhutaan Porschen heritagesta ja sen DNA:sta. Kuten moni meistä tietää, tosiasiassa 944-mallisarja kuitenkin auttoi Porschea pysymään toiminnassa, ja se oli aikakautensa yksi parhaiten myyvistä mallisarjoista – niitä tehtiin lopulta 173 238 kappaletta. Aikoinaan yli 50 % Porschen tehtaalta lähtevistä autoista oli 944-sarjaa. Turbo-versiota, jota tämä artikkeli lähinnä käsittelee, tehtiin kuitenkin suhteellisen vähän. 951/952-malleja valmistettiin 25 245 kappaletta, ja vielä harvinaisempia ovat Turbo S -mallit, joita tehtiin 1 635 kappaletta, sekä avo-Turbot, joita valmistettiin ainoastaan 625. Turbo Cup kruunaa kokonaisuuden 192 kappaleen tuotantomäärällä.

Miksi 944 Turbo?

Auto on tehty laadukkaasti ja kestämään kovaa käyttöä – tästä yhtenä indikaationa olkoon maailman kovin kestävyysajo, Le Mans, jossa 944 Turbo osoittautui yhdeksi luotetuimmista autoista ja jolla oli lyhyimmät varikkoajat. Tekniikka oli yleisesti ottaen hyvin suunniteltu, ja auto oli kokonaisuudessaan laadukkaasti viimeistelty, kuten Porschet tuohon aikaan olivat. Jokainen, joka on avannut ja sulkenut hyvin pidetyn 944:n oven, tietää, mistä puhun. Ja vaikka autolla olisi ollut vähän rankempi elämä, on oven avaaminen ja sulkeminen silti yleensä melko miellyttävä tunne – napakka ja tarkoituksenmukainen.

Kuvassa on vuoden 1991 944 S2, joka jakaa pitkälti saman ulkonäön 944 Turbon kanssa.

Muotoilu – Anatole Lapine, joka tuolloin johti Porschen muotoiluyksikköä, loi tiimeineen kiistämättä aikakautensa näköisen auton. Kulmikkaat, kiilamaiset muodot, ponnahtavat etuvalot, muoviset spoilerit ja muut siihen aikakauteen vahvasti sidotut yksityiskohdat tekevät 944-mallisarjasta vähemmän ajattoman kuin isoveljensä 911, jota nimenomaan ylistetään ajattomuudestaan. Ehkä tämä onkin seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota tänä päivänä. 60-luvun muotoilua arvostetaan myös muuten kuin automuotoilun osalta, mutta 80-luku on jo kyllin kaukana, että sen aikakauden muotoilu selkeästi erottuu nykypäivästä, ja nähtävissä on piirteitä siitä, että tämä aikakausi voisi 60-luvun tapaan tulla jäädäkseen, ellei ole jo.

Harvinaisuus – vain noin 16 % kaikista 944-sarjan autoista on turboahdettuja. Miksi? Yksi selittävä tekijä on, että 944 kärsi alusta pitäen pikkuveljensä 924:n ”Audi–Porsche”-imagosta, ja hintaero 944 Turbon ja 911 Carreran välillä oli niin pieni, että monelle oli yksinkertaisesti paljon houkuttelevampaa valita 911 Carrera 944 Turbon sijaan. Osalle taas hintaero perusmallin ja Turbon välillä oli sen verran merkittävä, että valinta jäi tekemättä. Jos 944 Turbo ja 911 Carrera olivat hinnaltaan lähes samat vuonna 1985, niin tämä jättää tilaa spekulaatiolle, että kenties tilanne voisi jonain päivänä olla sama. 944 Turbot ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia, kiistatta hyviä ajaa ja muotoilultaan eittämättä aikakautensa tuotoksia.

Lisättäköön loppuun – ei, emme omista 944-sarjan Turboa. Haluaisimmeko ajaa, ihastella, omistaa tai kenties myydä sellaisen – ehdottomasti.